Miten kaikki alkoi
Ensimmäinen pitkäkarvainen colliemme tuli meille vuonna 1994, se oli paperiton syvän oranssin värinen soopeli uros, nimeltään Jali.
Jali oli luonteeltaan mitä parhain, se teki kaikkensa miellyttääkseen perhettään, se oli kaikessa aina mukana.
Jalin kaverina meillä oli kaukasianpaimenkoira narttu Daisy. Näiden kummankaan kanssa emme vielä harrastaneet mitään, Daisyn kanssa kävimme kerran näyttelyssä.
Vuonna 2003, kun Jali oli ollut poissa noin vuoden, meille saapui bluemerle uros Evergrey's Lonely Nomad. Aluksi vähän vierastimme koko väriä, mutta lopulta se alkoikin tuntua jo omalta väriltä. Roby osoittautui aivan erilaiseksi kuin Jali; se oli kovaluontoinen, temperamenttinen ja vilkas uros. Ei mennyt pitkään kun hurahdimme täysin koiraharrastuksiin, eniten näyttelyihin ja agilityyn. Kävimme Robyn kanssa paljon myös tokossa.
Ajan kuluessa, itse kasvattajaksi ryhtymisen ajatus kasvoi enemmän ja enemmän. Robyn tyttökaveriksi piti löytää rauhallinen ja avoin narttu, joten etsintä alkoi.
Vuonna 2004 meille tulikin rauhallinen ja lempeä tricolour narttu Fair Fable Brilliant Ruby, johon kaikki ihastuivat heti. Kävimme aika paljon näyttelyissä molempien kanssa koirien ollessa nuoria.
Ensimmäinen pentue syntyi vuonna 2007 yllä mainitusta yhdistelmästä. Tästä pentueesta meille kotiin jäi bluemerle uros Silver Willow's Alvario.
Tässä hieman syitä siihen, miksi collie on osoittautunut elämäni roduksi.
Pitkäkarvainen collie on tunnetusti lumoavan kaunis ja myös luonteeltaan hyvin arvostettava koira. Collie ei välitä juuri vieraista, vaan sen luottamus täytyy ansaita, ja se osoittaa minusta suurta viisautta rodussa. Collielle tärkein asia on perhe, jolle se onkin uskollinen aina. Juuri näihin ominaisuuksiin olen ihastunut rodussa.
Koiramme asuvat meidän kanssa kotona, niillä ei ole erillisiä koiratiloja. Ne ovat meille perheenjäseniä ja niiden kanssa pyritään harrastamaan ja touhuamaan mahdollisimman paljon.
Pennuille etsitään kodit, joissa niiden kanssa harrastaminen olisi toivottavaa, mutta ei tietenkään välttämättä kilpailumielessä. Collie on tehty alunperin työkoiraksi ja jos sille ei tarjoa tarpeeksi virikkeitä, käytösongelmia voi syntyä helposti. Collie miellyttää mielellään omistajaansa, joten siitä saa todella hyvän harrastuskaverin. Tärkeintä kuitenkin on, että collie saa olla mukana perheen touhuissa, eli sitä ei ole tehty ulkokoiraksi häkkiin.
Mieluiten lenkkeilemme koiriemme kanssa luonnossa, jossa koirat saavat juosta vapaana.
Näyttelyitä kiertää tällä hetkellä Veralan Kaunokainen "Cera" ja Ceran tyttö Silver Willow's Crocosmia "Iitu".
Päätavoitteenamme on jalostaa hyväluonteisia ja oikearakenteisia collieita, pyrkien säilyttämään rodun alkuperäisen ulkomuodon sekä collielle ominaisen luonteen.